Uusi, suuri harppaus on tehty, ihanaa!!!

Aika monta kuukautta on mennyt toisesta postauksestani. Ei kerta kaikkiaan tuntunut hyvältä kirjoittaa ja jakaa sitä pahaa oloani Teille mitä välillä olen kokenut, mutta nyt kyllä jotain on tapahtunut. Jotain aivan erikoista, jotain niin ihanaa!!! Tällä kertaa tämä ihana juttu ei olekaan joku minusta ulkopuolinen asia, vaan minussa itsessäni on muuttunut jotain nyt lopullisesti. Olen antanut anteeksi ja armoa, hyväksynyt, päästänyt irti, luopunut, luovuttanut hyvässä mielessä, hyväksynyt epäreilut asiat,muuttanut negatiiviset asiat positiiviseksi, menneisyyteni voimaksi. Ja kaikki muutos liittyy minuun, kaikkia näitä asioita olen tehnyt itselleni, ei kenelle muulle. Ehkä ihka ensimmäinen kerta kun olen uskaltanut hoitaa vain itseäni, keskittyä itseeni eniten, ei vain muihin. Tästä asiasta kiitos menee terapeutilleni joka ohjaa terapiakäyntejäni ammattitaidollaan!!! Mutta tärkeitä askeleita olen tehnyt minä itse.
Olen antanut mahdollisuuden lisäpainolleni näyttää itselleni etten olekaan niin ruma ja ällöttävä, miltä oikeasti on tuntunut viime vuosina. En halua pysyä tällaisena, mutta tajusin, että muutoksia ei tule ennen kun hyväksyn itseni juuri tällaisena kuin nyt olen.
Olen oppinut, että asiat järjestyy, kunhan vain uskoo siihen ja keskittyy hyvään. Ei murehtiminen muuta valitettavasti asioita parempaan. Ei. Ei todellakaan.
Olen vihdoinkin valmistunut Kristallihoitajaksi, mutta tuntuu että matkani kristallien maailmaan on vasta alkamassa. Olen saanut ympärilleni hyviä ihmisiä kivien kautta  EN OLE ENÄÄ YKSIN!!!
Ystäviä, kavereita on tullut enkeleiden kauttakin, KKK!!!Olen niin kiitollinen, että meinaa sydämeni haljeta tunteesta!
Nyt ehkä uskallan kirjoittaa tänne julki, että olen astunut korkeammalle tasolle, olen lähempänä korkeampaa minääni, totuuttani. Matka on vielä pitkä, mutta en enää keskity siihen paljonko on takana ja paljonko edessäni, vaan siihen että nautin juuri tästä hetkestä, tästä hyvästä olosta!!!

KKK!!!

Tarina jatkuu...

Hei taas pitkän tauon jälkeen... On tapahtunut viime aikoina suuri asioita, hyviä ja raskaitakin, sen takia en jaksanut jatkaa tarinaani, mutta nyt se jatkuu.

Elikkäs tavattuani Rannon Kirsin ensimmäistä kertaa hoidon merkeissä, menin ihan pökeryksiin valtavasta tietopaketista ja korkeasta energiaerosta  mitä meidän välillämme oli. Samalla tiesin, että olen löytänyt uuden suunnan elämääni. Kirsin olemus veti minua niin sanotusti "humalaan" hyvässä mielessä. Tunsin rakkautta koko maailmaa kohtaan  ihan tuskallisen paljon. Sydämeni avautui silloin hyvälle, ilolle, positiivisuudelle, RAKKAUDELLE. Olisi tehnyt mieli vain istua ja olla hänen kanssaan ja imeä itseeni sitä kaikkea tietoa, mitä hän tiesi jo silloin... Kauhea ikävä rupesi valtaamaan minua, kun piti lähteä, tuntui, että EI, EN HALUA VIELÄ, ANTAKAA MUN EDES VIELÄ PIENI HETKI VIETTÄÄ TUOSSA RAKKAUDEN TUNTEESSA!!!!

Kirsin hoidon ja tulkinnan jälkeen meni kuukausia tunteiden, energian ja tietojen sulatteluun. En tiennyt, mistä mun pitäisi aloittaa itseni tutkiskelu. Tiesin, että ihan itse yksin en osaa tästä nyt selviytyä ja aloin etsimään enkelikursseja verkosta. Näin päädyin Valonpolku sivustoon, jonka takana on ihana enkeli-ihminen, Henna Saloranta. Ja näin minusta tuli enkelitulkitsija. Todella lämpimästi suosittelen sitä koulutusta. Valtavan tietopaketin lisäksi harjoittelimme tulkinnan tekoa paljon. Olen saanut paljon ihania viestejä kurssilaisten kautta enkeleiltä ja olen saanut välittää myös niitä viestejä muille. Haikealta tuntui, kun kurssi loppui, mutta alkoi saman tien EVS selvänäkijä koulutus, jonne kans menin mukaan. Mieletön kurssi sekin oli. Tällä hetkellä Kristallihoitajaksi opiskelen, lopputehtävät enää jäljellä. Reiki I. on myös käyty.

Vajaa vuodessa olen käynyt aikamoisen energiamuutoksen läpi. Olen käynyt monta kurssia, kokenut sekä iloa, rakkautta, enkeleiden läsnäoloa että uupumusta, väsymystä, epätoivoa. Nopeat energiamuutokset valitettavasti voivat uuvuttaa ihan täysin. Kokemusteni perusteella suosittelen ottamaan rennosti. Ei tarvii hoputella ja hätäillä asioiden kanssa. Kaikki tapahtuu juuri silloin kun on tarkoituskin tapahtua. Kuunnelkaa aina sydäntänne, se kyllä ohjaa aina oikein!!! Rakentakaa omaa totuuttanne, ei tarvitse kaikkia tietoja hyväksyä ja noudattaa. Kerätkää niitä tietoja itsellenne  jotka resonoi teidän kanssanne. Niin teen itsekin :-*

Rakkaudella, Dipsu <3

Tarinani alkoi näin...

Tervehdys Kaikille <3

Näin ensimmäiseksi haluaisin esittäytyä ja kertoa lyhyesti tarinani. Haluaisin jakaa sen Teidän kanssa, sillä tarkoitus on näyttää, että valoa näkyy tunnelin päässä, vaikka kuinka synkältä näyttäisi elämä... Mutta nyt asiaan, niin ymmärrätte mistä puhun ;-)

Olen kolmekymppinen nainen, jolla ihana avomies ja tällä hetkellä 4,5 vuotias neitokainen. Olen turvassa, suojassa, ulkoapäin voisi ajatella, että kaikki hyvin. Niin se onkin, mutta mieleni oikkuilee kanssani silloin tällöin aika rankasti.

Olen kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta, mulla on pahasti vääristynyt kuva itsestäni ja niin poispäin. Ongelmieni juuret johtavat tuonne teini-ikääni asti. Silloin ei ollut vielä niin paljon tietoja nuorten mielenterveysongelmista, tai ylipäätään masennuksesta.  Puhumattakaan siitä, että olen osannut peittää pahan oloni liiankin hyvin...

Asiaan kuuluu sekin, että olen erityisherkkä, jonka tajusin vasta vajaa vuosi sitten. Vuosien varrella on tapahtunut monenmoisia asioita, esim. vanhempieni avioero, alkoholisti isä-puoli, koulupaineet, narsisti mies, nollassa oleva itseluottamus, itsemurhayritys, sairaalajaksoja, sähköhoitoja, lääkkeitä, päihteiden käyttöä... Edelleen kun puhun tarinasta, ensimmäiseksi kerron, että ei minulle ole tapahtunut mitään sellaista, mistä ei voisi selviytyä, mutta erityisherkkänä ei minulla ole ollut hallussani mitään tietoa, keinoja, kuinka saan mieleni hallintaan, kuinka voisin olla sinut minulle tapahtuneiden asioiden kanssa ja tärkeintä, kuinka voisin olla SINUT ITSENI KANSSA!

Suurin piirtein 2 vuotta sitten alkoi tapahtumaan suuria asioita elämässäni. Kävin aika syvällä pohjassa, olin niin uuvuksissa, että tajusin, nyt on tehtävä jotain, muuten ei tästä tule mitään.

Aina olen ollut kiinnostunut enkeleistä ja siitä, mitä on fyysisen maailman takana, mutta voimani ei ole ollut riittänyt sen tutkimiseen. Silloin kuulin ensimmäistä kertaa Rannon Kirsin elämäntarinasta ja hänen hoivahuoneestaan. Keräsin voimani ja tilasin häneltä ajan enkelihoidon muodossa. Tunsin heti vetoa Kirsin ajatusmaailmaan, ja olin ihan pökerryksissä päästyäni hänen kodista omaan kotiin. Olin aivan lumoutunut, että kovia asioita kokenut ihminen kuinka voi saada itsensä noin hyvään kuntoon ja voi olla niin positiivinen, että se koskettaa toisen sydäntä.

Siitä alkoi minun henkinen polkuni valoa kohti... <3

Jatkan lähiaikoina tarinaani!

Rakkaudella,
                       Dipsu