Tervehdys Kaikille <3
Näin ensimmäiseksi haluaisin esittäytyä ja kertoa lyhyesti tarinani. Haluaisin jakaa sen Teidän kanssa, sillä tarkoitus on näyttää, että valoa näkyy tunnelin päässä, vaikka kuinka synkältä näyttäisi elämä... Mutta nyt asiaan, niin ymmärrätte mistä puhun ;-)
Olen kolmekymppinen nainen, jolla ihana avomies ja tällä hetkellä 4,5 vuotias neitokainen. Olen turvassa, suojassa, ulkoapäin voisi ajatella, että kaikki hyvin. Niin se onkin, mutta mieleni oikkuilee kanssani silloin tällöin aika rankasti.
Olen kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta, mulla on pahasti vääristynyt kuva itsestäni ja niin poispäin. Ongelmieni juuret johtavat tuonne teini-ikääni asti. Silloin ei ollut vielä niin paljon tietoja nuorten mielenterveysongelmista, tai ylipäätään masennuksesta. Puhumattakaan siitä, että olen osannut peittää pahan oloni liiankin hyvin...
Asiaan kuuluu sekin, että olen erityisherkkä, jonka tajusin vasta vajaa vuosi sitten. Vuosien varrella on tapahtunut monenmoisia asioita, esim. vanhempieni avioero, alkoholisti isä-puoli, koulupaineet, narsisti mies, nollassa oleva itseluottamus, itsemurhayritys, sairaalajaksoja, sähköhoitoja, lääkkeitä, päihteiden käyttöä... Edelleen kun puhun tarinasta, ensimmäiseksi kerron, että ei minulle ole tapahtunut mitään sellaista, mistä ei voisi selviytyä, mutta erityisherkkänä ei minulla ole ollut hallussani mitään tietoa, keinoja, kuinka saan mieleni hallintaan, kuinka voisin olla sinut minulle tapahtuneiden asioiden kanssa ja tärkeintä, kuinka voisin olla SINUT ITSENI KANSSA!
Suurin piirtein 2 vuotta sitten alkoi tapahtumaan suuria asioita elämässäni. Kävin aika syvällä pohjassa, olin niin uuvuksissa, että tajusin, nyt on tehtävä jotain, muuten ei tästä tule mitään.
Aina olen ollut kiinnostunut enkeleistä ja siitä, mitä on fyysisen maailman takana, mutta voimani ei ole ollut riittänyt sen tutkimiseen. Silloin kuulin ensimmäistä kertaa Rannon Kirsin elämäntarinasta ja hänen hoivahuoneestaan. Keräsin voimani ja tilasin häneltä ajan enkelihoidon muodossa. Tunsin heti vetoa Kirsin ajatusmaailmaan, ja olin ihan pökerryksissä päästyäni hänen kodista omaan kotiin. Olin aivan lumoutunut, että kovia asioita kokenut ihminen kuinka voi saada itsensä noin hyvään kuntoon ja voi olla niin positiivinen, että se koskettaa toisen sydäntä.
Siitä alkoi minun henkinen polkuni valoa kohti... <3
Jatkan lähiaikoina tarinaani!
Rakkaudella,
Dipsu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti